Mä en osaa enää kirjoittaa. Tai en ainakaan saa enää mitään aikaan yhtään mihinkään missään muodossa. Turhauttaa. Terapeutti kyselee aina mun kirjoitusten perään ja olisihan sille kiva jotain ajatuksia antaa, mutta kun mä en ole kirjoittanut yhtään mitään. En mitään mihinkään. En tiedä mistä tämä johtuu. Kun tavallaan intoa olisi ja toisinaan jopa kauniita ajatuksia. Mutta silti mistään ei oikein tule mitään.
Kello lähenee yhtätoista ja kaupat sulkeutuu. Mun piti käydä ostamassa margariinia ja lamppuöljyä, mutta en ole jaksanut liikkua. Ehkä huomenna. Tekisi mieli nukkua yö parvekkeella, mutta en tiedä onko mulla täällä tarpeeksi lämpimiä vaatteita. Mun kaikki kunnolliset ulkoilukerrastot on rannikolla. Ja telttakin on siellä. Lisäksi pihalla melutaan kun on lauantai.
Eilen päädyin puolivahingossa Miljoonasateen keikalle ja osasin laulaa vain sen Marraskuu-biisin kertsin. Pyöräilin kotiin kolmen aikaan eikä edes ollut kylmä sukkahousuissa, mutta se saattoi olla vain hilpeästä humalasta aiheutunut harha. Kotona minua viihdytti ylioppilaskylän humalainen mieskuoro, joka hoilasi neljän jälkeen vielä sinnikkäästi, ehkä jokseenkin alavireisesti.
Olen selannut instagramin nukuyöulkona-tagia ja murheellisena kaivannut metsään. Autottomana en pääse täällä mihinkään. Eihän parvekkeella nukkuminen ole mitenkään verrattavissa telttailuun ja kai tämä kampanja yrittääkin saada ihmisiä juuri metsään, mutta ulkona nukkuminen on aika ihanaa, tapahtui se sitten missä tahansa. Katsotaan mihin päädyn. Luultavasti omaan sänkyyn, mutta voihan sitä aina haaveilla.
En oikein enää tiedä mistä kirjoittaisin. Osallistuin keskiviikkona yhteen kerhoon tuntemattomien ihmisten kanssa ja se oli näin intoventille aika raskas kokemus. Mutta sain mentyä ja olen aika ylpeä. Ja menen varmaan jatkossakin. Ihmiset oli mukavia ja tuntui, ettei kukaan arvostele mua siellä. Yleensä musta tuntuu siltä, että kaikki tuntemattomat ihmiset kadulla tuomitsee ja nauraa mulle. Oikeastihan kukaan ei varmaan edes huomaa mua, mutta en kai osaa ajatella järkevästi. Yksi ystävä myös kiinnostui kerhostani, mutta en yhtään haluaisi, että sekin tulee sinne. Haluaisin jotain omaa. Onko se ihan tyhmää?
Blogger sekoilee jotain, en voi enää seurata blogeja tällä profiililla vaan se heittää automaattisesti kaikkeen jonkun google-profiilini ja olen koko illan piilotellut itseäni muiden lukijalistoilta. En tahdo kuitenkaan roikkua missään omalla naamalla ja nimellä. Ärsyttää. Keaton Hensonin uusi levy saattaa ehkä koitua kohtalokseni. Nyt karjalanpiirakoita ja teetä ja nukkumaan. Ulkona on kymmenen astetta.
Kello lähenee yhtätoista ja kaupat sulkeutuu. Mun piti käydä ostamassa margariinia ja lamppuöljyä, mutta en ole jaksanut liikkua. Ehkä huomenna. Tekisi mieli nukkua yö parvekkeella, mutta en tiedä onko mulla täällä tarpeeksi lämpimiä vaatteita. Mun kaikki kunnolliset ulkoilukerrastot on rannikolla. Ja telttakin on siellä. Lisäksi pihalla melutaan kun on lauantai.
Eilen päädyin puolivahingossa Miljoonasateen keikalle ja osasin laulaa vain sen Marraskuu-biisin kertsin. Pyöräilin kotiin kolmen aikaan eikä edes ollut kylmä sukkahousuissa, mutta se saattoi olla vain hilpeästä humalasta aiheutunut harha. Kotona minua viihdytti ylioppilaskylän humalainen mieskuoro, joka hoilasi neljän jälkeen vielä sinnikkäästi, ehkä jokseenkin alavireisesti.
Olen selannut instagramin nukuyöulkona-tagia ja murheellisena kaivannut metsään. Autottomana en pääse täällä mihinkään. Eihän parvekkeella nukkuminen ole mitenkään verrattavissa telttailuun ja kai tämä kampanja yrittääkin saada ihmisiä juuri metsään, mutta ulkona nukkuminen on aika ihanaa, tapahtui se sitten missä tahansa. Katsotaan mihin päädyn. Luultavasti omaan sänkyyn, mutta voihan sitä aina haaveilla.
En oikein enää tiedä mistä kirjoittaisin. Osallistuin keskiviikkona yhteen kerhoon tuntemattomien ihmisten kanssa ja se oli näin intoventille aika raskas kokemus. Mutta sain mentyä ja olen aika ylpeä. Ja menen varmaan jatkossakin. Ihmiset oli mukavia ja tuntui, ettei kukaan arvostele mua siellä. Yleensä musta tuntuu siltä, että kaikki tuntemattomat ihmiset kadulla tuomitsee ja nauraa mulle. Oikeastihan kukaan ei varmaan edes huomaa mua, mutta en kai osaa ajatella järkevästi. Yksi ystävä myös kiinnostui kerhostani, mutta en yhtään haluaisi, että sekin tulee sinne. Haluaisin jotain omaa. Onko se ihan tyhmää?
Blogger sekoilee jotain, en voi enää seurata blogeja tällä profiililla vaan se heittää automaattisesti kaikkeen jonkun google-profiilini ja olen koko illan piilotellut itseäni muiden lukijalistoilta. En tahdo kuitenkaan roikkua missään omalla naamalla ja nimellä. Ärsyttää. Keaton Hensonin uusi levy saattaa ehkä koitua kohtalokseni. Nyt karjalanpiirakoita ja teetä ja nukkumaan. Ulkona on kymmenen astetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kaunis.