unettomuutta

Multa lähtee ihan hirveästi tukkaa. Suihkussa vedän sormia hiusten läpi ja mukana lähtee pelottavan paljon. Tätä on jatkunut jostain tammikuun lopulta eikä loppua näy. Pahinta on se miten sen pystyy jo näkemään. Ponnarit jää pieniksi ja auki ollessa hiukset roikkuu littanina. Rehellisesti sanottuna mun hiukset ei varmaan ole koskaan olleet näin ohuet (jos nyt tietenkin jättää laskuista pois ensimmäiset elinvuodet). Ei mun tukkaa nyt vieläkään oikein voi ohueksi sanoa, mutta muutos entiseen on silti suuri. Pelottaa, että kaljuunnun enkä tiedä, että kuinka paljon tällaisen jutun takia kannattaa tai saa edes itkeä. Turhauttavinta on tajuta, että jos tämä joskus pysähtyy, kestää pienen ikuisuuden saada hiukset taas paksuiksi. Ja mulla on aina ollut tosi paksu tukka, mitä olen ilman?

Kyllä multa on ennenkin lähtenyt paljon hiuksia, mutta ei tällaisessa mittakaavassa. Enkä tiedä mistä tämä johtuu. En ole muuttanut ruokailutottumuksiani tai vaihtanut hiustenhoitotuotteita eikä mua juurikaan stressaa mikään tällä hetkellä (paitsi tää hiustenlähtö). Ainut tämän vuoden puolella muuttunut asia on tammikuussa alkanut siedätyshoito, mutta googlailun perusteella hiustenlähtöä ei voi yhdistää saamiini pistoksiin. Ja ongelmana vielä lisäksi on se, että mun hoidon aktiivivaihe päättyi juuri ja vaihdan sairaalasta terveyskeskukseen ja seuraavaan hoitoaikaan on kuusi viikkoa. Toisin sanoen en nyt tiedä keneltä asiasta kysyisin. En kehtaa varata lääkäriaikaa tällaisen asian takia. Siispä jatkan yksinäni itkemistä ja tätä vääjäämätöntä kaljuuntumista. Mitä melodraamaa taas.

(Halusin tämän vain johonkin, koska mua ahdistaa hirveästi ja kaikki kaverit on varmaan jo kyllästyneet kuulemaan mun hiuksista. Mulla ei tänään ollut poikkeuksellisesti terapiaa ja sekin ahdistaa jostain syystä.)

Katsoin Oscarit yöllä ja tänään olo oli heikko viittomakielen luennolla. Ai niin, opiskelen sitä nykyään. Se on aika kivaa ja kiehtovaa enkä olen ihan kamalan huono viittoja (paitsi nyt ainakin tänään olin). Oon vähän surullinen siitä miten Carol jäi tyystin ilman palkintoja, vaikka se oli niin käsittämättömän kaunis. Suuri pettymys oli myös Inside Outin valinta Marnien yli. Tiesin toki koko ajan, että näin kävisi, mutta en vain pysty ymmärtämään, miten Inside Out voisi edes jollain absurdilla tavalla olla Marnieta parempi. Tyttö ikkunassa on ainoa elokuva, joka on saanut mut itkemään elokuvateatterissa. Inside Out taas on perus Pixarin kirkkaista väreistä ja ärsyttävistä henkilöhahmoista koostuva lasten elokuva. Mad Max sentään kahmi pystejä joten akatemia ei päätynyt tyystin vääriin valintoihin. Menen ehkä ensi viikolla katsomaan Roomin. The Revenant ei mua hirveästi kiinnosta. Jossain vaiheessa on myös varmaan vuorossa Spotlight jos yksi ystävä ei nyt ehdi käydä katsomassa sitä ilman minua. Meidän pitäisi myös jossain vaiheessa katsoa Hail, Cesar! ja mua naurattaa, koska minä tahdon nähdä sen vain Scarlett Johanssonin takia ja ystävän motiivi piilee kuulemma loistavissa ohjaajaveljeksissä. Että ihmiset on aika erilaisia. Mutta onneksi elokuvat on kuitenkin aina ihania.